Laulan kirkkokuorossa ja kirkossa muutenkin, mm hautajaisissa, maksua vastaan. Minun täytyy myöntää, että messujen jälkeen mulla saattaa helposti olla mitta täynä. Olen sen verran skeptikko etten esimerkiksi halua ottaa vastaan ehtoollista kun en oikein ole omaksunut tätä kristillisen uskon peruskiveä, eli Jesusta jumalan ainoana poikana ja hänen kuolemista syntiemme tähden. Se kyllä välistä tuntuu vähän rasittavalta ja olenkin jo odotellut päivää, jolloin minut kehotetaan jättämään kirkossa laulaminen kokonaan.
En nyt kuitenkaan aivan pakana ole vaan lausun yleensä aina “Isä meidän”-rukouksen, jonka voin myös allekirjoittaa. Uskontunnustusta taas en pysty lausumaan. Tämä nyt on vain rehellisyyttä minun kannaltani, eikä välttämättä kapinaa.
Minun ymmärtääkseni kristinuskon mukaan joudun helvettiin kun en tunnusta Jesusta vapahtajana ja Jumalan poikana. Olkoon niin sitten, jos niin on.
Oikealla laidalla ylhäällä oleva laskuri paljastaa, että täytin eilen 32 v. Uskokaa pois.
Oli aika jolloin en halunnut edes laulaa sellaista, jota en pystynyt allekirjoittamaan. Tänään kuitenkin laulan ja näkemykseni siitä on hieman muuttunut.
Eikö Isä meidän-rukous olekin sama ainakin juutalaisilla ja muslimeillakin?