Seittenkaaren Iisko otti kuvan Seittenkaaren sillan kupeesta. Meri on peilityyni. Ihanaa on liukua sellaisella vedellä kajakilla hitaasti tai nopeasti. Harvinaista ja ainutlaatuista herkkua aisteille ja mielelle.
Olen kerran melonut koko matkan Haaparannalta Seittenkaareen silloisen tyttöystävän luo päivässä. Tosin reissu kesti huomattavasti pitempään kuin olin laskenut ja tyttöystävä ja muut olivatkin jo kerenneet huolestua kun viimein liuin saaren pohjoispuolen pienvenesatamaan. Tyttöystävä oli kuitenkin vastassa, oli käynyt sielä useamman kerran tähyilemässä illan mittaan.
Kerran olen myös melonut ACR:n, 1996 muistaakseni. Voitin silloin retkisarjan ja olenkin siitä ylpeä vaikkei sarjassa ollutkaan kuin 3 osanottajaa.
Saaristossa ja joissa olenkin sitten melonut tasapuolisesti. Sekä retkimelontaa ja koskimelontaa olen harrastanut, mutta viime vuosina on jäänyt vähille koko harrastus, tai siis jäänyt kokonaan pois jos rehellisiä ollaan. Mutta kyllä se varmaan eskimo vieläkin onnistuu, ja sanotaanhan sitä että minkä nuorena oppii… ei ne taidot varmaan pahemmin ruosteessa ole.
Kaaduin pari vuotta sitten Ailu sylissä ja satutin olkapääni ja koska en ole tehnyt niitä kuntoutusliikkeitä riittävästi käsi on edelleen kipeä kun teen tiettyjä liikkeitä. Kun tässä kuivaharjoittelin melontaa muistuttaakseni itseäni liikeistä tunsin, että melonta olisi oivaa kuntoutusta, koska sekin sattui hieman.