Eikö olekki mielenkiintosta, että halventava ilmasu juntti tullee suomalaisilta itteltä, eikä esimerkiksi ruottalaisilta? Suomalaiset ovva itte ittensä mollaamisen maailmanmestaria. Onneksi olkhoon ja kippis! Tai oikeasthaan skåål!
Samasta suomalaisten luonnollisesta alistumisenhalusta Haaparannan hallintokieli ei ole vieläkhään suomi, vaikka suomalaiset ovat siellä enemmistöasemassa. Siellä net tyytyväisinä toimivat vähemmistökielivaltuuskunnan ja Suomiseuran puitteissa koskaan vaatimatta enemmistöasemaa. Se pitäis olla Enemmistökielivaltuuskunta, Perkele, syntys vähän kipinää. Ja asenne olis valhmiina. Tietäs mihin tähäthään, ja mikä on tavote.
Poika tuli tässä yks päivä päiväkodista ja hoki, että kaikki “frökenit” oon ruottalaisia sen päiväko’issa (!). Mie yritin sanoa sille, ettei sielä ole ko yks ummikko Kaihnuusta, ja seki oon äitiyslomala, loput oon suomalaisia, vielä semmosia Suomen suomalaisia, Itä-Torniosta ja mistä lie, mutta poika ei ottanu kuulehviin korhviin. Kumma juttu, suomea mie aina niile vain puhun ja net mulle takassiin.
Ja se ummikkoki on mukava, älkää muuta uskoko, kyllä mie tykkään ko ihmiset antava ittestä. Ja jos kläpitten kans on vaikka joku venäjäläinen, niin olishan se mukava ko se puhuis venäjää kläpile, da! pazjausta! Mie ainaki halvaisin. Mie muistan ko mulla kläppinä Jööteporissa oli saksalainen täti joka piti minua päivät ko isi ja äiti opiskelit. Se puhu mulle ruottin saksalaisela korostuksela, ja mie opin sanohmaan mund ko mie tarkotin suuta. Mutta ko mie mietin, että se olis ollu valtava rikhaus ko solis mulle höpöttäny saksaksi sen siihaan. Tietenki ruottia olis voinu käyttää tukikielenä, ko se ei suomea osanu, mutta ymmärrättä mitä mie tarkotan. Tietenki se tahto ehkä oppia ruottin minun kautta, mie tiä ko en muista niin tarkoin. M’ollu ko kolmen tai neljän.
Kyllä mie sen tahon tavahlaan vielä käsitän, että halvaa olla mieliksi ja oppia maan kielen ja olla maan tavala ko tullee viehraasseen maahan. Mie olen itteki pitkälti samanlainen ulkomaila. Esimerkiksi mie piän, että franska on maailman kauhniimpia kieliä, paljon fiinimpi ko englanti. Sielä Franskassa mieki olen mieliksi aamusta ilthaan ja yölä näen unia franskaksi ilman tekstitystä. Sielä mie halvaan koko ajan kuula kehuja miten mie puhun niin hyvin, tai oikeasthaan mie halvaisin ettei net huomaiskhaan, että franska on mulle niinko myöhempi kieli ko tuo svenska tai suomi.
Elikkä kyllä mie annan teile antheeksi, ettei teile suomalaisile tule miehleenkhään ees varkhain kertoa teän ruottalaisela työpaikala teän ommaa kieltä puhuville kläpile, ette pihlaja oon pihlaja sen lisäksi että soon rönn ruottiksi. Mutta on se tietenki niin pirun fiini ruottiksi. Rönn!, sehän huokuu Rönnerdahlia ja Sjösala valsia ja Taubin Eeverttiä ja Bellmannia ja nelinkertasia hurraa-huutoja niin että aivan humaltuu ruottalaisuuesta. “Kyllä yhen pihlajan saapi vaihetuttaa lasten päässä rönnhiin. Ei se haittaa, sole ko hyväksi. Kyllä sitä saapii aivopestä ko meätki on aivopesty ja ko met hyvvää tarkotamma.” Ko vain taihvaan isi antais teile antheeksi ko että ymmärrä mitä tet tehettä.