Meänmaassa tapahtuu; Niemen Mikko ojensi taas monettako kertaa präiskässä Pohjasen Pentile rauhanpiippua. Mutta ei se taija vieläkhään napata, ko se pittää, ette hään oon syytön, eikä hänen tartte sen takia sopua puohleenvälhiin tehä. Sopu tulis jos Mikko katuvana pyytäis Pentiltä antheeksi, meinaa hän.
Antheeksiantaminenhaan oon neuvvottu tässä meän Isi Meän rukkouksessaki, jonka mie saatan tässä teile ja ittele lukea. Se kuuluu minun mukhaan meänkielelä näin:
Isi meän, joka olet taihvaissa:
pyhitetty olkhoon sinun nimesti.
Tulkhoon sinun valtakuntasti.
Tapahtukhoon sinun tahtosti,
maan päälä niinko taihvaassa.
Anna meile meän jokapäivänen leipä
ja anna meile meän velat antheeksi,
niinko met kans annama antheeksi niile,
jokka ovva meile velassa.
Varjele meitä kiusauksilta
ja päästä meät pahasta,
ko sinun oon valtakunta, voima ja kunnia
aina ja ikusesti
Niin olkhoon (eli Aamen)
Tuo käänös häätyy ottaa omhiin nimhiin, jos se vaikka mennee väärin, eikä Jumala kuule sinua. Meinaan, ettei mene muita syythään, vaikka olen mie tietenki muista kattonu mallia. Puolipakanana mulla oon aina ollu hankala tunnustaa niitä Jeesuksheen liittyviä uskonseikkoja, vaikka olen mie sen verran lukenu, ette muslimikki tunnustava, että Maria saatto koskemattomana synnyttää Jeesuksen. Uskontunnustusta mie een lausu, enkä ota vasthaan pyhhää ateriaa, vaikka paljon laulanki kirkossa hautajaisissa ja olen monessa mukana. Mutta tämä Isi Meän oon helppo lausua, sen mie lausun aina ja siihen mie uskon. Ja monesti helpottaa, ko sen oon saanu sanoa.
Mutta, kunkas helppoa s’oon antaa antheeksi, jos joku astuu tai kussee sinun pääle? Oos se ihminen sitte antheeksiantamisen väärti? Kyllähään met kläpile freistaama sitä opettaa, mutta jos väärin perusthein antaa antheeksi niin sitähän mollaa ittesä uuesti, jos toinen – virne naamala – pittää sinua vieläki itteänsä huonompana eli heikompana ja oon valmis uuesti sinut tallomhaan. Sehän talloo vaikka maan alle, jos jatkuvasti antaa antheeksi ja uuesti vain tarjoaa kaulaansa. Näinhän met toimima, jokanen. Olema heikkoja, ja valhmiita sortamhaan toisia, jos met vain jotaki saisima sen eestä. Mutta Jeesus pittää, että meän häätyis pyytheettömästi antaa meän sortajille antheeksi, ja tarjota toista poskea, jos toista jo punottaa.
En miekhään ole ennää niin tiuskea; mieki olen ojentamassa rauhanpiippua meänkieliläisile. Mie olen nyt niinko ymmärtäny, ettei sitä kielellistä vallankummousta tai -kaapausta tehä yksin. Ei etes Haaparannala. Mie olen aiemmin sanonu, että meänkieli oon ko paska rathaassa täälä Ruottin puolela ko yrittää saaha oikeuksia läpi omale kielele. Mutta mie kaun sanoja ja pyyän antheeksi. Ei se ole eikä tartte olla. Eihän se ole multa pois, jos se oon kieli. S’oon mullekki rikhaus jos mie taian sen ja taian suomen ja murtheen. Sehän oon vain mulleki kaikki kotia päin. Seiniä myöten antheeks. Olkaa kuitenki vielä varuihlaan. En mie voi taata, ettenko mie jatkossaki erehtyis kiusaahmaan, kompastelis tai loukkais, mutta pyyän nyt kuitenki.
Paljon mulla oon muuten meänkielisiä sanoja ja sanontoja hakusessa. Jossaki foorumissa olen kirjottanu salanimelä, Vastarannan kiiskenä, mutta eihään se oikein mene täyestä Meänmaassa, ko täälä kiiski tahikka kriiski oon ötökkä, pikkunen koppakuoriainen niinko vaikka sontiainen. Eihään se sanontakhaan sitte kelpaa täälä kuvvaahmaan valtavirtaa vasthaan kulkijaa, omien polkujen marssijaa. Niin, ja mikäs soon sitte se pikku ahvenheimonen roskakala meänkielelä? Ja ko valokuvia ottaa, niin eihään se sovi sanoa muikku ko s’oon meilä maiva. Yks moninimimerkkiVille ehotti sanoa “Viien hiien kompeluksia” ko kuvia otethaan, että hamphaat näkyis, mutta mie en taija ees ymmärtää mitä se tarkottaa.
Eli kyllä met tarttema meänkielen, jos met halvaama saaha mahtia täälä Länsi-Meänmaassa omala kielelä. Jos met taistelema yhtenä rintamana ja piämä vaikka meänkieltä etusijala, niin se saattas asia mennä vaikka omala painola, ko ihmiset kuitenki pölkäävä paljon vähemmän tätä meän ommaa kieltä ko suomensuomea. Se saattais mennä vähän niinko varkhain läpi. Kattoma saisimako sitä aikhaan. Alama tämmöstä hommaahmaan. Mie alan puhhuun ihmisille tästä asiasta, Ja met kuulema ens viikola. Hei.