Haaparantaa

Kaks vuotta aikaa Alatornio-Haaparannan seurakunta sai vähemmistökielivaltuuskunnalta kunnianimityksen, vuen Sammon takoja, suomenkielen tasa-arvon edistämisestä, kiitokseksi innostuneesta ja uutterasta suomen kielen asemaa parantavasta ja kielten tasa-arvoa edistävästä työstä. Sen jälkheen, vaikka met toivoima muuta, Alatornio-Haaparannan seurakunta oon tehny kaikkea muuta ko kehittäny suomenkielisiä palveluja tai vastaisuuessa kunnioittanu kielten tasa-arvoa. Kun seurakunta haki uutta kanttoria ja Katrin Meriloo ylivoimaisesti pätevimpänä hakijana hylättiin, vielä virheellisesti, suomalaisen etnisyytensä vuoksi.

Sen jälkeen Sammon Takoja-kunnianimitystä ei ole jaettu, riittävän hyviä ja hyvää tehneitä ehdokkaita ei kerta kaikkiaan ole ollut. Ruotsinsuomalaisten kansankorkeakoulukin on kaukana nimityksestä, nimestä holimatta kaikki tiedottaminen ja hallinto hoidetaan ruotsiksi. Lisäksi koulun rehtori ei osaa kirjoittaa suomea.

Luulajan hiippakunthaan kuuluvat Kalle Kustaan ja (Ruottin) Alatornion seurakunnat yhistethään. Haaparannala ja kylilä jo pari sattaa vuotta vielä soanki jälkheen toiminu Alatornion seurakunta yhtyy nyt (Ruottin) Karungin Kalle Kustaan seurakunnan kans. Samala (Ruottin) Alatornion seurakunta pääsee erhoon vanhaasta nimestä ko uuele isomale seurakunnale panhaan tietenki uus nimi. Uus nimi oon tietenki vain vielä vähän hakusessa, ja mielipiettä oon kysytty Maanmittauslaitokseltaki. jokka pitävä, että sopiva nimi saattas olla Haaparannan seurakunta.

Minun preivilaatikossa lukkee suomeksi “Ei ruottalaista mainontaa”. Mie olen se väärinkäsinajattelija, riethaan ruottinsuomalainen, joka ei halvaa taittua heänkielen evankelhiin. Mie olen ruottinsuomalainen, aivanko fiinit ruottalaiset Suomessa oon suomenruottalaisia. Mie olen parempi ko ruottinsuomenmaalainen, mie olen kotimainen, inhemski, parempi ko maahanmuuttajaruottinsuomalaiset, jokka tulit tänne 50-, 60-luvula töihin. En mole niitten jälkeläinen, molen täälä aina ollu, tällä puolen. Molen semmonen hullunfiini ruottinsuomalainen Ruottin puolelta Tornionlaaksoa, oikeata ehtaa tavaraa, semmosta kotimaista niinko suomenruottalaiset Suomessa.

Ja jos sie tässä vaiheessa ihmettelet, että no miksikäs se puhhuu meänkieltä? Sole mithään heänkieltä! Soon vain minun paikalinen variaatio tästä kauhniista suomalaisukrilaisesta kielestä, jota sieki puhut, eli suomesta.

Itte mie tykkään olla ko tikku silmässä meänkieliläisile. Mitäs otitta niin tyhmän nimen? Mie ala käythään ruottalaisia sanoja, ennen mie väänän minkä tahansa suomen sanan h:n pääle ennenko mie alan ruottalaisia sanoja laihnaan. Tämä on suomea, aivan yhtheen laihin ko helsinkiläisten hullunfiini mongerrus oon suomea. Mie sille mithään voi. Riethaan missfosteri koko meänkieli, sole ko panna turkinhihhaan ja tehä uuesti.

Molen se maanpetturi, kvislinki, joka ei ala olheen minoriteetti, on ko muotista valettu meänmaalainen meänkielen ja flakun kannattaja ja kantaja. Mutta ko mie en ala olheen. Mie halvaan olla ruottinsuomalainen, elikkä sitä sorttia joka oon ollu täälä aina, elikkä tällä puolen tätä meän väylää. Mie laula mithään Tornionlaaksonlaulua, ainakhaan sillä Sä kasvoit neito kaunehin-sävelelä. Korkeinthaan sillä Taneli Kuusiston alkuperäis-sävelelä, soon muutenki somempi, ja siittä on joku tehny sovituksenki neljäle äänele. Mutta mutta, mie laulan aivan samhaanlaihin Ruottin kansalislaulun, ja olen ylpeä siittä. Tietekki mie laulan sen suomeksi, Alpo Noposen käännöksen mukhaan, että:

Sie jylhä ja ponteva pohjolanmaa,
sie hiljanen riemun kehto parhain.
Sie armahin seutu min kohata saan.
Maa kukkanurmein, koskein, tähtitarhain.
Maa kukkanurmein, koskein, tähtitarhain.

Sinun muistosi suuret, uljahat työs
ei hukkua saata ajan vuola
mit ennen voit olla voit vastakin myös
Mie pohjolassa halvaan ellää kuola
Mie pohjolassa halvaan ellää kuola

Noh, tuotahan häätyis vähän vielä muokata enämpi paikallisseen kieliassuun, mutta periaattheessa soon se, ja se koskettaa. Siinä on sitä kansalista ylpeyttä, mutta jos mie laulan tuon ruottiksi mie tunne mithään. Pirun fiini laulu kuitekki, aivan niinko se teänki Vårt land, vårt land, vårt forsterland!. Sitä mie taas mielelhään laulan ruottiksi. Elikkä plinkkeritten ohi tikku silhmään teilekki.

Hyyää päivää!

Luulajan hiippakunthaan kuuluva’ Kalle Kustaan ja (Ruottin) Alatornion seurakunnat yhistethään. Haaparannala ja kylilä jo pari sattaa vuotta vielä soan jälkheen toiminu Alatornion seurakunta yhtyy (Ruottin) Karungin Kalle Kustaan seurakunnan kans. Samala (Ruottin) Alatornion seurakunta pääsee erhoon vanhaasta nimestä; uuele isomale seurakunnale tullee uus nimi. Uus nimi oon vain vähän hakusessa, ja mielipiettä oon kysytty Maanmittauslaitokseltaki. jokka pittää, että Haaparannan seurakunta saattas sopia nimeksi.

Mikäs soon jokasella se ajatus tai tavote näissä kieliasioissa?

Mie halvaisin tehä Haaparannasta viralisesti kakskielisen, mulle ei riitä vähemmistöasema ko toellisuus oon aivan toinen. Mie itte halvaisin ette Haaparannala alettas räknäähmään niinko Suomessaki, minkä kielinen sie olet. Sitte vois niitten tilastojen mukhaan soveltaa kielilakia ja päättää kunnan hallintokielen ja sen millä kielelä kyltitethään ensin.

Ymmärrättäkö että ko mie ajan tuota niin tuo riethaan meänkieli oon aina ko paska rathaassa? Oos teilä koskhaan ollu näin pitkäle käyviä ajatuksia meänkielele, ko mulla suomele?

Oos kenenkhään muun mielestä kummaa, tai mithään mättää, siinä, että Haaparannala ko Kylttyyrikoulu antaa näyttöä kläpitten ossaamisesta ei kuule halaistuakhaan sannaa suomea yli kahen tunnin esityksessä? Englantia niinki kuulee. Pöy’issä porinat oon taas kuitekki tutunkielisiä. Oon se skitsoa, p’rkele.

Kylttyyrikoulu, joka kieltää paikallisen kulttuurin merkittävimmän tekijän ja suosii siirtokuntalaisten vastiketta.

Eikö olekin mielenkiintoista, että halventava ilmaisu Juntti tulee suomalaisilta itseltään, eikä esimerkiksi ruotsalaisilta? Suomalaiset ovat itse itsensä mollaamisen maailmanmestareita. Onneksi olkoon.