Haaparantaa

Mie lupasin tällä viikole opettaa teile Ruottin kuntien suomenkielisiä nimiä ja niitten paikallissijamuotoja.

Otama ensin vähän kertausta viime kerrasta, tämä oon kuitenki niin tärkeää, että sitä soppii vähän jankatakki. Haaparannala sanothaan täälä meilä, eikä Haaparannassa, niinko monet kuitenki sannoo. Kyllä tet saatatta sen ymmärtää ja oppia ko ajatteletta, että teiläki Torniolla sanothaan kuitekki Torniossa, vaikka Ylitorniossa olhaan taas Ylitorniolla. Tet tiättä miten nämät mennee, mutta mie kiusaan vähän takassiin ko s’oon aina kiusanu minua ko niin monet oppimattomat sanova Haaparannassa. S’oon ko joku saihraus. Mie jo pelkään, että se kohta muuttu siksi ko sen niin monet, varsinki ummikkosuomalaiset, sanova väärin. Miehään en tätä viime viikola saattanu tarkistaa, ko mulla ei ollu nettiä ja olin niin laiska etten jaksanu nousta ja kattoa kirjasta, joka mulla olis ollu kyllä kirjahyllyssä, että mikä paikalissijamuoto se sitte on, mutta nyt mie tiän ette s’oon, ootappa mikäs soli, joo adessiivi, eli ulko-olento. Mie piän, että minun pojan äitiki, joka oon Torniolta, oon ainaki joskus sanonu sen väärin.

Sitte mie sanoin viime viikola, että Haaparannan ja Luulajan välissä on koolthaan rohki tärkeä kunta, jonka nimi oon Kainuu. (Mie näitä toistan vähän, näitä soppii toistaa, se oon kuitekki sen verran tärkeää.) Teile se saattaa olla tuttu sen ruottinkielisen nimen mukhaan, joka oon Kalix. Kaihnuunjoen eli -väylän yläjuoksussa oon sitte YliKainuu tai Ylikainus. Mie tässä ko haen samala tietoa netistä, niin s’oon mukava nähä, että nyt löytyy suomenkielisestä Wikipediastaki kaikki tämä, mikä oon ollu vain paikallisten ihmisten tiossa jo aivan liian kauon. Löytyy Kaihnuut, Ylikaihnuut ja kaikki muut. Mutta meänkielistä wikipediaa ei ole vielä kukhaan alkanu tekheen. Pohjois-saamenkielinen wikipedia kyllä oon jo olemassa.

Sen lisäksi, että meiläki Ruottin puolela oon aina ollu Kainuu, niin meiltä löytyy esimerkiksi Lapinjärveäki. Sen oon byråkraatit vääntänhee Lappträskiksi ruottiksi. Pitkin meän väylää löytyy vaikka kunka paljon nimiä, joita oon vaihettu ruottinkielissiin. Niitä suomenkielisiä oon sitte jonku verran tullu takassiin kylteissä, mutta ei läheskhään kaikkia. Mie ossaan net kohta kaikki ja käytän niitä aina ko pystyn. Mie tiä oikein mistä mie nyt alkasin eli jatkasin. Jatkasinko mie rannikkoa pitkin vain lähtisinkö mie luettelehmaan Tornionlaakson kyliä?

Noh, mie nyt vähän yllätän, ja lähen sinne niinko rannikkoa pitkin Ruothiin päin, sinne egentliga Sväriheen päin, varsinais-Ruothiin, ko eihään tätä Tornionlaaksoa tai Haaparantaa oikein vielä räknätä ko täälä pärjää suomenkieleläki. Ja, että täälä oon suomenkielisiä nimiä, senhään tietää kaikin.

Jossaki vähän jälkheen Kaihnuun, niin sen Ruottin Kaihnuun, ko lähtee seuraahmaan Kaihnuunväylää ylöspäin niin löytyy Morajärven kylä, joka oon ruottiksi väännetty Morjärviksi.

Luulajan, eli Luleån, yläjuoksussa oon Puuti, elikkä ruottiksi Boden. Sielä mieki kävin lumpuitten kokheissa, mutta sain vappautuksen siittä hommasta, enkä tarttenu lähteä sottaa opettelehmaan.

Luulajan jälkheinen jokivarsi oon sitte Piitimenjokilaakso, joka oon ruottiksi Piteå. Sen jälkheen tullee vielä Heletti, eli ruottiksi Skellefteå, emmäkä met tartte paljon sen kauemmas etehlään ennää sitte mennäkhään. Mainittemma vielä Uumajan.

Oikeasthaan ko met olema nyt seuranhee rannikkoa etehlään päin, niin met saattasimma vähän pakata, eli perruuttaa, ja kattoa sitä saaristoaki vähän lähempää. Tornion ja Kaihnuun välisen saariston issoimpia saaria on Seittenkari, sielä moni torniolainenki oon ollu paatimassa ja ottamassa aurinkoa, tai sitte jäähnee Santasaahreen vähän ennen. Niin se Seittenkarihan oon päätetty Seskaröksi ruottiksi.
Kaihnuun saaristossa oon paikkakunta joka oon suomeksi Paaskeri ja ruottiksi väännetty Båtskärsnäsiksi. Vaikka kyllä net paikkalliset ruottalaiset ummikotki sanova sitä tuttavallisisesti enemmän Baskeriksi.

Issoimmat saariston saaret ovva meilä täälä Perämeren pohjukassa Suomenki puolela ruottinkielistä perrää, ko kuningas määräsi 1300-luvula Upsalan ja Turun piispat sivistämhään tämän perän pakanoita ja laajentamhaan hiippakuntia tänne pohjosseen päin. Net panit sitte nimet kartale niile saarile, jokka olit tulhee siihen mennessä esile. Siksi monet isot saaret on nimelthään karia. Niitten piispojen ristiretkitten jälkhiin täälä ovva sitte paikalliset suomalaiset saahnee rauhassa antaa nimet nuoremmille saarile, ja niilä oon sitte suomalaiset nimet. Mutta esimerkiksi Röyttä ei tarkota mithään suomeksi, ko s’oon niin vanha ,että kainulaiset oon sen 1300-luvula ristinhee heän kielelä Grytiksi, eli gröytiksi, joka tarkoittanee niemennokkaa.

Mie taijan nyt topata tähän ja kattoma jos ens viikola vilkasthais vaikka niitä meän laaksonki suomenkielisiä nimiä. Kuulema.

Meänmaassa tapahtuu; Niemen Mikko ojensi taas monettako kertaa präiskässä Pohjasen Pentile rauhanpiippua. Mutta ei se taija vieläkhään napata, ko se pittää, ette hään oon syytön, eikä hänen tartte sen takia sopua puohleenvälhiin tehä. Sopu tulis jos Mikko katuvana pyytäis Pentiltä antheeksi, meinaa hän.

Antheeksiantaminenhaan oon neuvvottu tässä meän Isi Meän rukkouksessaki, jonka mie saatan tässä teile ja ittele lukea. Se kuuluu minun mukhaan meänkielelä näin:

Isi meän, joka olet taihvaissa:
pyhitetty olkhoon sinun nimesti.
Tulkhoon sinun valtakuntasti.
Tapahtukhoon sinun tahtosti,
maan päälä niinko taihvaassa.
Anna meile meän jokapäivänen leipä
ja anna meile meän velat antheeksi,
niinko met kans annama antheeksi niile,
jokka ovva meile velassa.
Varjele meitä kiusauksilta
ja päästä meät pahasta,
ko sinun oon valtakunta, voima ja kunnia
aina ja ikusesti
Niin olkhoon (eli Aamen)

Tuo käänös häätyy ottaa omhiin nimhiin, jos se vaikka mennee väärin, eikä Jumala kuule sinua. Meinaan, ettei mene muita syythään, vaikka olen mie tietenki muista kattonu mallia. Puolipakanana mulla oon aina ollu hankala tunnustaa niitä Jeesuksheen liittyviä uskonseikkoja, vaikka olen mie sen verran lukenu, ette muslimikki tunnustava, että Maria saatto koskemattomana synnyttää Jeesuksen. Uskontunnustusta mie een lausu, enkä ota vasthaan pyhhää ateriaa, vaikka paljon laulanki kirkossa hautajaisissa ja olen monessa mukana. Mutta tämä Isi Meän oon helppo lausua, sen mie lausun aina ja siihen mie uskon. Ja monesti helpottaa, ko sen oon saanu sanoa.

Mutta, kunkas helppoa s’oon antaa antheeksi, jos joku astuu tai kussee sinun pääle? Oos se ihminen sitte antheeksiantamisen väärti? Kyllähään met kläpile freistaama sitä opettaa, mutta jos väärin perusthein antaa antheeksi niin sitähän mollaa ittesä uuesti, jos toinen – virne naamala – pittää sinua vieläki itteänsä huonompana eli heikompana ja oon valmis uuesti sinut tallomhaan. Sehän talloo vaikka maan alle, jos jatkuvasti antaa antheeksi ja uuesti vain tarjoaa kaulaansa. Näinhän met toimima, jokanen. Olema heikkoja, ja valhmiita sortamhaan toisia, jos met vain jotaki saisima sen eestä. Mutta Jeesus pittää, että meän häätyis pyytheettömästi antaa meän sortajille antheeksi, ja tarjota toista poskea, jos toista jo punottaa.

En miekhään ole ennää niin tiuskea; mieki olen ojentamassa rauhanpiippua meänkieliläisile. Mie olen nyt niinko ymmärtäny, ettei sitä kielellistä vallankummousta tai -kaapausta tehä yksin. Ei etes Haaparannala. Mie olen aiemmin sanonu, että meänkieli oon ko paska rathaassa täälä Ruottin puolela ko yrittää saaha oikeuksia läpi omale kielele. Mutta mie kaun sanoja ja pyyän antheeksi. Ei se ole eikä tartte olla. Eihän se ole multa pois, jos se oon kieli. S’oon mullekki rikhaus jos mie taian sen ja taian suomen ja murtheen. Sehän oon vain mulleki kaikki kotia päin. Seiniä myöten antheeks. Olkaa kuitenki vielä varuihlaan. En mie voi taata, ettenko mie jatkossaki erehtyis kiusaahmaan, kompastelis tai loukkais, mutta pyyän nyt kuitenki.
Paljon mulla oon muuten meänkielisiä sanoja ja sanontoja hakusessa. Jossaki foorumissa olen kirjottanu salanimelä, Vastarannan kiiskenä, mutta eihään se oikein mene täyestä Meänmaassa, ko täälä kiiski tahikka kriiski oon ötökkä, pikkunen koppakuoriainen niinko vaikka sontiainen. Eihään se sanontakhaan sitte kelpaa täälä kuvvaahmaan valtavirtaa vasthaan kulkijaa, omien polkujen marssijaa. Niin, ja mikäs soon sitte se pikku ahvenheimonen roskakala meänkielelä? Ja ko valokuvia ottaa, niin eihään se sovi sanoa muikku ko s’oon meilä maiva. Yks moninimimerkkiVille ehotti sanoa “Viien hiien kompeluksia” ko kuvia otethaan, että hamphaat näkyis, mutta mie en taija ees ymmärtää mitä se tarkottaa.

Eli kyllä met tarttema meänkielen, jos met halvaama saaha mahtia täälä Länsi-Meänmaassa omala kielelä. Jos met taistelema yhtenä rintamana ja piämä vaikka meänkieltä etusijala, niin se saattas asia mennä vaikka omala painola, ko ihmiset kuitenki pölkäävä paljon vähemmän tätä meän ommaa kieltä ko suomensuomea. Se saattais mennä vähän niinko varkhain läpi. Kattoma saisimako sitä aikhaan. Alama tämmöstä hommaahmaan. Mie alan puhhuun ihmisille tästä asiasta, Ja met kuulema ens viikola. Hei.

Eikö olekki mielenkiintosta, että halventava ilmasu juntti tullee suomalaisilta itteltä, eikä esimerkiksi ruottalaisilta? Suomalaiset ovva itte ittensä mollaamisen maailmanmestaria. Onneksi olkhoon ja kippis! Tai oikeasthaan skåål!

Samasta suomalaisten luonnollisesta alistumisenhalusta Haaparannan hallintokieli ei ole vieläkhään suomi, vaikka suomalaiset ovat siellä enemmistöasemassa. Siellä net tyytyväisinä toimivat vähemmistökielivaltuuskunnan ja Suomiseuran puitteissa koskaan vaatimatta enemmistöasemaa. Se pitäis olla Enemmistökielivaltuuskunta, Perkele, syntys vähän kipinää. Ja asenne olis valhmiina. Tietäs mihin tähäthään, ja mikä on tavote.

Poika tuli tässä yks päivä päiväkodista ja hoki, että kaikki “frökenit” oon ruottalaisia sen päiväko’issa (!). Mie yritin sanoa sille, ettei sielä ole ko yks ummikko Kaihnuusta, ja seki oon äitiyslomala, loput oon suomalaisia, vielä semmosia Suomen suomalaisia, Itä-Torniosta ja mistä lie, mutta poika ei ottanu kuulehviin korhviin. Kumma juttu, suomea mie aina niile vain puhun ja net mulle takassiin.

Ja se ummikkoki on mukava, älkää muuta uskoko, kyllä mie tykkään ko ihmiset antava ittestä. Ja jos kläpitten kans on vaikka joku venäjäläinen, niin olishan se mukava ko se puhuis venäjää kläpile, da! pazjausta! Mie ainaki halvaisin. Mie muistan ko mulla kläppinä Jööteporissa oli saksalainen täti joka piti minua päivät ko isi ja äiti opiskelit. Se puhu mulle ruottin saksalaisela korostuksela, ja mie opin sanohmaan mund ko mie tarkotin suuta. Mutta ko mie mietin, että se olis ollu valtava rikhaus ko solis mulle höpöttäny saksaksi sen siihaan. Tietenki ruottia olis voinu käyttää tukikielenä, ko se ei suomea osanu, mutta ymmärrättä mitä mie tarkotan. Tietenki se tahto ehkä oppia ruottin minun kautta, mie tiä ko en muista niin tarkoin. M’ollu ko kolmen tai neljän.

Kyllä mie sen tahon tavahlaan vielä käsitän, että halvaa olla mieliksi ja oppia maan kielen ja olla maan tavala ko tullee viehraasseen maahan. Mie olen itteki pitkälti samanlainen ulkomaila. Esimerkiksi mie piän, että franska on maailman kauhniimpia kieliä, paljon fiinimpi ko englanti. Sielä Franskassa mieki olen mieliksi aamusta ilthaan ja yölä näen unia franskaksi ilman tekstitystä. Sielä mie halvaan koko ajan kuula kehuja miten mie puhun niin hyvin, tai oikeasthaan mie halvaisin ettei net huomaiskhaan, että franska on mulle niinko myöhempi kieli ko tuo svenska tai suomi.

Elikkä kyllä mie annan teile antheeksi, ettei teile suomalaisile tule miehleenkhään ees varkhain kertoa teän ruottalaisela työpaikala teän ommaa kieltä puhuville kläpile, ette pihlaja oon pihlaja sen lisäksi että soon rönn ruottiksi. Mutta on se tietenki niin pirun fiini ruottiksi. Rönn!, sehän huokuu Rönnerdahlia ja Sjösala valsia ja Taubin Eeverttiä ja Bellmannia ja nelinkertasia hurraa-huutoja niin että aivan humaltuu ruottalaisuuesta. “Kyllä yhen pihlajan saapi vaihetuttaa lasten päässä rönnhiin. Ei se haittaa, sole ko hyväksi. Kyllä sitä saapii aivopestä ko meätki on aivopesty ja ko met hyvvää tarkotamma.” Ko vain taihvaan isi antais teile antheeksi ko että ymmärrä mitä tet tehettä.

No niin, minun häätyy sanoa tähän alkhuun, ette tämä oon niinko vähän enämpi ruottalaisile kuuntelijoille tarkotettu, tai sanosinko Länsi-Meänmaalaisile. Ja Pohjasen Pänktile, antheeksi ko mie olen piian pahottanu sinunki mielen. Mulla oon ilmotus, mie tehen lappkastin ja annan perhiin, käänän sivakat ja lähen ommaa latua takassiin. Mie olen päättäny alkaa yhtheen meänkieliläisten kans. Alama yhtheen, olema yhtä kaikki meänkieltä ja murretta puhuvat. Se häätyy meän olla yhtä jos suunnittelema vallankaappausta Länsi-Meänmaassa. Täh? Mitäs se sanno? No joo joo! Olisittakos tet mukana? Ko mulleki oon nyt käyny ilmi, hoksasin, ettei tätä tehä ilman meänkielisiä. Itteki olen kuitenki meänkieliläinen, vaikka kunka suomalainen halvaisin olla. S’oon minun vastustus enämpi ollu tuota nimeä kohthaan, mutta eihään se minun praatia muuta miksikhään. Ei se kirjakieli multakhaan onnistu ko väkisin ja sillonki vain kirjotettuna. Mie piän, ette s’oon monela Itä-Meänmaalaiselaki sama homma. S’oon hankala puhua suomea niin sanotusti oikein. Meän häätyy perustaa kaikitten suomalaisukrilaisten kielten yhtheinen rintama. Ei meän sovi tapela oman perheen sisälä.

Mutta minkäslaisia oikeuksia tet, itte kukanenki, olisitta oikeasti valhmiita ajahmaan? Niin mie meinaan nyt Länsi-Meänmaassa. Riittääkös teile jos saatta viralisen antheeksipyynön valtiolta kielen ja kansan sortamisesta? Olisko se hyä niin, vain olisittakos tet valhmiita taistelehmaan paremista oikeuksista teän kielele? Mikäs s’oon teilä kaikila niinko teän oma tavote kielele ja sille mitä tet halvaatta olla? Jos teilä oon vaikka muuten niin sanotusti hyä olla ja…..freistaatta sitte puhua sitä ommaa kieltä enämpi niinko ystävien ja tuttavien kans, mutta häpeämättä tietenki niin, oonkos se hyä niin ja riittääkös se sitte teile? Vai kurkotattakos tet kauemmas eli pitemmälle? Vai olisko se niin, että tet piian vasustasitta jopa pitemäle tavottelemista? Jos mie ajasin semmosta asiaa, ette koko Länsi-Meänmaassa pitäs politiikkerit saaha tehä alotheita meän- eli suomenkielelä ja puhua fullmäktigessä eli valtuustossa pöntöstä ommaa kieltä niin tulisittakos tet fölhjyyn vain olisittakos tet vasthaan sitä? Oliskos meilä omassa porukassa semmosia, jokka tykkäävä, että maassa kuitenki maan tavala ja Ruottissa ruottiksi, ettekä alkais kannustamhaan tämmöstä fiiniä liikettä?

Vain asuisko sinussa sitteki, niinko minussa, pikku-Napoleoni, vallankummouksellinen Pikku-Nappe, joka lähtis minun kans juonihmaan Länsi-Meänmaan kielelistä vallankaappausta? Mulla olis jo pitkälti hyviä ajatuksia näiltä tiimoilta. Mie piän esimerksi, niinko jokku kuuntelijat ovva jo kuuhleekki, ette meän häätys Länsi-Meänmaahan saaha hommattua semmonen samanlainen kielilaki ko mitä Suomessa oon. Ja tietekki se vaatis ensinäki, että meän oma kieli niinko Suomessaki pantas rekisterhiin, vaikka Veroviraston eli Skatteverketin tietopankhiin. Kaikilta Länsi-Meänmaalaisilta pitäs kysyä, mitä kieltä net puhuva, tai mikä kaikile oon niinko se oma kieli. Se häätys vissiin net valinat panna että, ruottinkielinen vai meän- eli suomenkielinen. Kaks valintaa, ko meän suomalais-sukusten kielten häätyy pittää yhtä. Sitteko oma kieli olis rekisterissä, niin saattas nähä millä kielelä päätökset ja alotheet ja elämä häätys pyörittää. Haaparannastaki tulis varsin kakskielinen kunta ja hyvälä lykylä meän- ja suomenkieliset olisit jopa enemmistöasemassa eli majoriteettina.

Noh, nyt kysymys kuuluu: Kunkas moni lähtee fölhjyyn ja koskas met Länsi-Meänmaalaiset rynnithään fyllmäktiget eli valtuustot ja vaa’ima että päätökset häätyy tehä kansan omala kielelä? Koskas met panema koululautakunnat seinää vasten ja sanoma, että se häätyy olla oma kieli opetuskielenä meän kouluissa, sama sille vaikka Ruottissa asuthaan? Koskas met alama väkisin puhhuun ommaa kieltä aina ko käymä asioila, oli se sitte kaupassa tai viranomasilla, siukkatuvassa, vakkuutuskassala tai pankissa, muittenki kans ko niitten, jokka sie tiät ovva suomalaisia? Niittenki kans, jokka sie tiät oovva ummikkoja, tai muuten vain ruottinmielisiä!?

Tähän lopuksi vielä tämmönen demokratian miete: Jos, ko Haaparannalahaan oon paljon suomalaisia, ja se tiiethään, niin kunkas paljon niitä saapii olla niinko suhtheessa ummikhoin ennenko tilanne mennee naurettavaksi jos kuntaa väkisinki hallithaan pelkästhään ruottinkielelä? Nykynen väestön tilannehan oon semmonen fifty-fifty. Jos ei ylheisen, niin ainaki aika monen näkemys oon jopa, että meän- ja suomenkieliset ovva enemmistössä ja ovva varhmaan aina olhee. Oos se sitte demokraattista, että kaupunkia hallithaan vähemmistökielelä?

Mutta sanothaan, ette Haaparannasta tulis vielä nykystäki suositumpi ulkosuomalaisten kotikunta, niin että täälä asuis vaikka seittemän-, kaheksan tai jopa yheksänkymmentä prosenttia suomenmaalaisia. Koskas se sitte häätyis luopua ruottinkielestä julkisella sektorilla ja kaupungin hallituskielenä? Koskas tilanne menis naurettavaksi? Miettikää sitä ko nyt pikkuhiljaa pyhien jälkheen palathaan arkheen. Kyllähän met näemä miten nämä asiat menne. Olema kuulola, hei!

Laulu
1)Vaccai: Metodo practico, viimeinen laulu
2)yksi saksankielinen lied
3)yksi suomenkielinen laulu
4)yksi ooppera-, oratorio- tai kantaattiaaria alkukielellä laulettuna (renessanssin tai varhaisbarokin ajan aaria ei kelpaa)
5)pianonsoiton prima vista –tehtävä
Kohdissa 2), 3) ja 4) tarkoitetut tehtävät tulee esittää ulkoa.

Ittele muistiksi tuohon. Heti ensimmäiseksi, mitä tarkoitttaa vaccai: metodo practico, viimeinen laulu. Oma pianonsoitto on aika heikkoa, prima vista, eli paperi eteen jo tapailemaan. Eih.